Luomakunnan valitus täytyy ottaa todesta Jânnamkååʹdd vaiʹǧǧrummuž feʹrttai väʹldded tuõđâst
Julkilausuma Pohjoiskalotin kirkolliselta yhteistyöverkostolta 10.9.2025.
Pohjoiskalotin kirkollinen yhteistyöverkosto on vuosikokouksessaan syventynyt ympäristöön, ilmastoon ja yhteisen kotimme maapallon suojelemiseen liittyviin kysymyksiin. Haluamme kuulla luonnon huudon. Haluamme kuulla lähimmäisen äänen. Haluamme ottaa luomakunnan valituksen todesta.
Herra Jumala asetti ihmisen Eedenin puutarhaan viljelemään ja varjelemaan sitä. (1. Moos. 2:15)
Yhteistyöverkosto haluaa lausua seuraavaa:
Luomakunta – Ihmisyys – Yhteys
Olemme riippuvaisia toisistamme ja luonnosta Pohjoiskalotin alueella.
Elämme maailmassa, jossa mielipiteet ja totuudet repivät. Meidät on kutsuttu kuuntelemaan toisiamme ja ottamaan vastaan ajan merkit ja tutkimuksen viesti niistä muutoksista, joita ihmisen toiminta on aiheuttanut planeetallemme.
Meidän on kuunneltava alkuperäiskansan ääntä, joka on pitkään pitänyt huolta maasta. Olemme kaikki osa samaa luomakuntaa.
Pohjoiskalotin haavoittuva luonto
Luonto pohjoisessa on herkkä. Ilmastonmuutos vaikuttaa siihen suoraan.
Käytämme luonnonvaroja – mutta näemme myös kielteiset seuraukset ympäristölle ja ekosysteemeille, kun luonto nähdään ensisijaisesti raaka-ainevarastona.
Jotta elämä pohjoisessa olisi mahdollista, ihmisillä on oltava oikeus harjoittaa elinkeinoja ja käyttää luonnonvaroja – mutta kestävällä tavalla.
Nykyinen elämäntapamme kuluttaa enemmän kuin mitä maa ehtii palautua.
Kun maa huutaa – mitä me vastaamme?
Meidän on otettava luonnon tila todesta. Meidän on otettava tutkimus todesta.
Tiedämme, että moralisoiva puhe voi väsyttää – mutta todellisuus herättää kysymyksiä, jotka koskettavat meitä kaikkia. Passiivisuus ei ole vaihtoehto.
Jokainen ihminen voi vaikuttaa.
Kirkko on paikka, jossa voimme kokoontua, ei vain uskon, vaan myös keskustelun, pohdinnan ja yhteisen toiminnan äärelle. Kirkoissamme voimme luoda tilaa, jossa luomakuntaa, oikeudenmukaisuutta ja tulevaisuutta koskevat kysymykset saavat sijansa.
Emme voi tehdä kaikkea, mutta voimme antaa tilaa tiedolle, dialogille, toiminnalle ja toivolle.
Kutsu yksinkertaisempaan elämäntapaan
Eläkäämme kestävämmällä tavalla luomakunnan ja tulevaisuuden tähden.
Kirkkoina ja seurakuntina haluamme toimia ympäristöä paremmin huomioivalla tavalla ja samalla haastaa myös muita tekemään samoin.
Tâʹvvkaloott ceerkvallaš õhttsažtuâjjsäimmõõzzâst 10.9.2025
Tâʹvvkaloott ceerkvallaš õhttsažtuâjjsäimmõs lij eeʹǩǩsåbbreʹstes čiŋlmõõvvâm pirrõʹsse, äimmõʹsse da mij õhttsaž jälstemsââʹj, skääđsuõllu suõjjlummša õhttneei kõõččmõõžžid. Haaʹleep kuullâd luâđ čuârvvam. Haaʹleep kuullâd õõldâsoummu jiõn. Haaʹleep väʹldded jânnamkååʹdd vaiʹǧǧrummuž tuõđâst. Šurr Vuâsppåʹd piiji oummu Eedeeʹn muõrrkarddsa šâddeed da varjjled tõn. (1. Moos. 2:15)
Õhttsažtuâjjsäimmõs haaʹlad ceäʹlǩǩed täid aaʹššid:
Jânnamkåʹdd – Ooumažvuõtt – Õhttvuõtt
Leäʹp čõnnum kuõiʹmeen da luõttu Tâʹvvkaloott vuuʹdest. Jieʹllep maaiʹlmest, koʹst vuäinalm da tuõttvuõđ ǩeâškka. Miʹjjid lie kåččam kuvddled kuõiʹmeen da väʹldded vuâstta ääiʹj miârkid da tuʹtǩǩummuž saaǥǥ tõin muttsin, koid oummu tååim lie šõddääm mij planetta.
Mij õlggâp kuvddled alggmeer jiõn, kååʹtt lij kuuʹǩǩ âânnam huõl määddast. Leäʹp puk vueʹssen seämma jânnamkååʹddest.
Tâʹvvkaloott rännʼjeei luâtt
Luâtt lij tâʹvven äʹrǧǧ. Äimmõsmuuttâs vaaikat tõõzz vuõiʹǧǧest. Ââʹnnep luâttvääraid – leâša vueiʹnnep še ǩiõldlaž seuʹrrjõõzzid pirrõʹsse da ekosysteeʹmid, ko luâđ vueiʹnet vuõss-sâjjsânji resurssruâkkan.
Što jieʹllem tâʹvven leʹčči vueiʹtlvaž, oummuin âlgg leeʹd vuõiggâdvuõtt harjjted jieʹllemvuõʹjjid da ââʹnned luâttvääraid – leâša ǩeâllʼjeei naaʹlin. Mij ânnʼjõž jieʹllemnääʹll âânn jäänab ko mâid jânnam ǩiõrggan maacctõõvvâd.
Ko mädd čuârvv – mâid mij vaʹstteep?
Mij õlggâp väʹldded luâđ vueʹjj tuõđâst. Mij õlggâp väʹldded tuʹtǩǩummuž tuõđâst. Tieʹttep, što moralisõʹstti mainstem vuäitt livvted – leâša tuõttvuõtt cåunn kõõččmõõžžid, kook kuõskte miʹjjid pukid. Passiivlažvuõtt ij leäkku vaajtõsmäinn. Juõʹǩǩ ooumaž vuäitt vaaikted.
Ceerkav lij päiʹǩǩ, koʹst vueiʹttep noorõõttâd, ij tåʹlǩ ååsk, leâša še mainstõõllmõõžž, tuʹmmstõõllmõõžž da õhttsaž tååimai peällsa. Mij ceerkvin vueiʹttep šõddeed sââʹj, koʹst jânnamkååʹdd, vuõiggvuõđmeâldlažvuõđ da pueʹttiääiʹj kuõskki kõõččmõõžž vuäǯǯa sõõʹjeez.
Jeäʹp vueiʹt tuejjeed puk, leâša vueiʹttep uʹvdded sââʹj tiõttu, dialooʹǧe, tåimmʼmõʹšše di tuåivvu.
Kåčč õõutǩeärddsab jieʹllemnälla
Jieʹllep jäänab ǩeâllʼjeei naaʹlin jânnamkååʹdd da pueʹttiääiʹj diõtt. Ceerkven da seäʹbrrkåʹdden haaʹleep tåimmad pirrõõzz pueʹrben lokku vaʹlddi naaʹlin da seämmast kåččad še jeärrsid tuejjeed seämmanalla.
kuva: D.P.-H.
Array