Vapaus

3.8.2019

Rauno Pietarinen

Venäjän ortodoksinen kirkko eli neuvostoaikana hyvin vaikeassa tilanteessa. Kirkon toimintaa rajoitettiin ja vaikeutettiin monin tavoin. Virallinen kirkko pyrki sopeutumaan tilanteeseen välttämällä neuvostojärjestelmän arvostelua. Sen sijaan keskityttiin hengellisiin ja moraalisiin kysymyksiin. Valintaa on myöhemmin pidetty oikeana noissa olosuhteissa.

Kysymyksiä on kuitenkin herättänyt venäläisen ortodoksian jumittuminen samaan tematiikkaan senkin jälkeen, kun kirkko sai laajemman toimintavapauden. Läntisen liberalismin ja yksilökeskeisyyden arvostelusta on tullut tapa monien piispojen ja poliitikkojen puheissa. Omaa moraalista ylivertaisuutta korostetaan jopa niin, että siinä voidaan nähdä halua olla koko maailman (moraalinen) pelastaja.

Ortodoksisen teologian ytimessä oleva ihmisen vapauden käsite on noissa puheissa syrjäytetty. Jumalan kuva ihmisessä on nimenomaan ääretön vapaus. Ihmisen vapautta korostaa myös länsimainen arvomaailma, joka samalla nojaa vankasti sanavapauteen ja demokratiaan.

Ortodoksista uskoa ei voi typistää vanhatestamentilliseen sääntöpakkoon, koska elämme uuden liiton aikaa, jossa Jumalan Pyhä Henki kertoo meille totuuden. Usko on luonteeltaan luovaa ja sen oltava vapaasti omaksuttua, koska ketään ei voi pakottaa rakkauteen Jumalaa ja lähimmäistä kohtaan. Vaikka suurin osa ihmisistä ei halua uskoa Jumalaan, ei se oikeuta ajamaan Jumalan asiaa pakolla. Kukin saa käyttää vapauttaan oikein tai väärin kunhan ei vahingoita muita. Moniarvoisuudelle ei ole uskottavia vaihtoehtoja, ainakaan jos ei haluta palata totalitaariseen poliittiseen järjestelmään.

Moraaliin ja sisäisen, hengellisen elämän ulkoisiin sääntöihin keskittyvä ortodoksia on vajaata, koska siitä puuttuu Hengen tuoma elämä ja vapaus, luovuus ja oikea rakkaus, aito ilon värittämä uhrautuminen. Kristuksen kirkastumisen juhla (6.8.) on myös meidän kirkastumisemme juhla. Jumalan Pyhä Henki uudistaa aina uudelleen vapautemme, tekee meistä luovia ja vuodattaa meihin hitusen profeetallista lahjaa.

 

Palaa papin palsta -sivulle