Uusi normaali
Kristityn elämä ei perustu tunteeseen eikä järkeen, vaikka molemmat kulkevat mukana kulkiessamme elämän tiellä. Tunne heittelehtii ja järki ei hahmota kaikkea. Suurella viikolla järki näkee Kristuksen ja Juudaksen kuoleman samanlaisina, kahtena epäonnistumisena. Tunne puolestaan voi johtaa meidät harhaan, jos Vapahtajan hautakuvan tai ristin edessä suremme muiden ihmisten pahuutta.
Syntiinlankeemuksen jälkeinen ”uusi normaali” kohtaa nyt loppunsa. Elämä ilman Jumalaa oli tullut niin tutuksi, että sen nimissä Jumalan poikakin surmattiin. Yleisesti sitä pidettiin normaalina, mutta hengen silmin katsottuna rististä tuli voitto. Nyt normaalia on jälleen alkuperäinen normaali: elämä Jumala-suhteessa. Tuhlaajapojan elämä sikojen keskellä ei enää riitä. Vieraalta maalta on aika palata kotiin, pimeydestä valoon, kuolemasta elämään. Todellakin, elämä ilman Jumalaa on kuollutta. Siinä riittää hauskaa, mutta ilman iloa. Suuri yleisö ottaa mieluusti joitakin sääntöjä nk. hyvään elämään, mutta ei iloon johtavaa mielenmuutosta.
Kristus palauttaa kadotetun yhteyden suuren torstain iltana asettaessaan ehtoollisen. Kiitosuhri, eukaristia, on kiittämättömyydestä kiitollisuuteen, vanhasta uuteen pääsemisen pääsiäinen.
Lapin seurakunnan Elämän tie -kurssi päättyy kiirastorstaina klo 18-19 olevassa opetustuokiossa. Silloin Facebookissa (Lapin ortodoksinen seurakunta) ja YouTubessa (rpietarin) enemmän siitä, kuinka kiittämättömyys on maailman palkka ja kiitollisuus on uusi normaali.
Array