Uspenien opetus
Kirkkovuoden viimeinen suuri juhla on elokuun puolivälissä vietettävä Uspenie, Marian kuolonuneen nukkuminen. Se kertoo meille jotakin oleellista Jumalan ja meidän välisestä suhteesta.
Ensinnäkin kun Jumala loi ihmisen, hän loi meidät paitsi ajallista elämää, myös iankaikkisuutta varten. Alusta asti meidät on varustettu ikuisuutta varten. Olemassaolollamme on alku, mutta ei loppua. Jumala pysyi ihmisten lähellä ja apuna vielä syntiinlankeemuksenkin jälkeen. Hän on todella sitoutunut olemaan kanssamme ei vain jonkin aikaa vaan iankaikkisesti – myös kuolemassa. Joka päivä! Kauniisti tämä tulee todeksi Hänen äitinsä, Neitsyt Marian kuolemassa ja melkein välittömässä ylösnousemuksessa.
Toiseksi näemme tänään, että Maria ja jokainen ihminen niin halutessaan voi paitsi kohdata Jumalan, myös olla jumalallisen Hengen kantaja. Monesti ajatellaan, että Jumalan voi kohdata erityisissä tilanteissa, mutta jopa kielletään ihmisen mahdollisuus olla Jumalankantaja. Pyhän Johannes Krysostomoksen mukaan ihmisen olemassaolon huippu ei ole asua kuninkaan palatsissa, vaan istua taivallisen Isän oikealla puolella.