Sota Ukrainassa

28.2.2022

Rauno Pietarinen

 Venäjän hyökkäys Ukrainaan torstai-aamuna 24.2.2022 oli shokki koko maailmalle. Ukrainalaisten tiukka vastarinta taas tuli yllätyksenä Venäjälle, samoin se laajuus, millä hyökkäys on tuomittu kaikkialla maailmassa Kiinan epäröintiä lukuunottamatta.

Osansa tuomiosta on saanut Venäjän ortodoksinen kirkko, eikä suinkaan ilman omaa syytään. Onhan se asettunut tukemaan hyökkäystä.

Neuvostoaikana Venäjän kirkko tasapainoili ateistisen valtion puristuksessa. Se ei ollut helppoa ja tuolloin lännestä osoitettiin laajalti ymmärrystä Venäjän kirkon tilanteelle. Ymmärrys oli välillä hyvinkin naivia, mistä mm. venäläinen emigraatio Ranskassa usein muistutti. 1990-luvulta lähtien on ollut toisin. Neuvostoliiton romahdettua Venäjän kirkko sai vapauden, mutta alkoi pian ajautua tai itse hakeutua takaisin valtion tiiviiseen syleilyyn saaden siitä huomattavaa taloudellista etua. Rahallista tukea selitettiin sillä, että Neuvostoliitto oli tuhonnut huomattavan osan kirkon omaisuudesta. Suuret rahat ovat kuitenkin osaltaan saaneet kirkon vaikenemaan monista epäkohdista. Navalnya ja muuta oppositiota ei puolustettu, Georgian ja Itä-Ukrainan sekä Krimin sotaretket hyväksyttiin. Venäjän ortodoksista kirkkoa venäläisen yhteiskunnan omatuntona ei varsinaisesti vaiennettu. Se päätti itse vaieta. Toisin kävi Georgiassa, missä vankien kaltoin kohtelusta nousi hiljattain melu ja patriarkka, piispat ja papit lähtivät kaduille osoittamaan mieltä. Valtio teki todellisia muutoksia vankiloiden hallintoon.

Kun Venäjä torstaina hyökkäsi Ukrainaan julkaisi Moskovan patriarkka Kirill viestin, jossa hän puhui ”tapahtumista”, ei sodasta saati sitten hyökkäyksestä. Hän kehottaa rukoukseen ja viittaa Venäjän ja Ukrainan ja muihin kansoihin, joita (Venäjän) kirkko yhdistää. Teksti voisi olla piispan viesti suuren luonnonmullistuksen yhteydessä, ei sodan. Vielä muutama päivä ennen laajan hyökkäyksen aloittamista patriarkka Kirill onnitteli presidentti Putinia sankarina ja isänmaan puolustajana. Patriarkka ei vain myötäillyt presidenttiä vaan toimi aktiivisesti presidentin päämäärien puolesta.

Venäjän kirkon piispat Länsi-Euroopassa pyrkivät esittämään Ukrainan sodan ”monimutkaisina tapahtumina”, ei sotana. He kirjoittavat, että lännen esittämää yksipuolista kuvaa ei voi hyväksyä. Sanamuodot ja ilmaukset on Venäjällä mietitty tarkkaan. Lännessä useampikin taho on omaksunut nuo epämääräiset kiertoilmaisut joko tietoisesti tai huomaamattaan tullen siten osaksi samaa propagandakoneistoa. 

Oma Konstantinopolin patriarkkamme tuomitsi Venäjän hyökkäyksen itsenäistä ja riippumatonta Ukrainaa vastaan. Monet eri tunnustuskuntiin kuuluvat kirkot, myös Suomen ortodoksinen kirkko ovat uskaltaneet sanoa sanat sota, hyökkäys, Venäjä ja kansainvälinen oikeus. Jos valtio valehtelee kansalle missä päin maailmaa tahansa, pitää paikallisen kirkon reagoida. Muiden maiden kirkkojen täytyy hoitaa evankeliumista nouseva velvollisuutensa puolustaa totuutta joko tukemalla paikallista kirkkoa sen puhuessa totta, puhumalla sen puolesta sen vaietessa pakon edessä (mm.Kiinan ja Pohjois-Korean tilanne) tai oikaista sen vääristeltyä sanomaa. Tästä velvollisuudesta kieltäytyminen on eroamista Kristuksesta, joka on persoonallinen totuus. Kyse ei ole poliittisesta tilanteesta vaan oikean opin noudattamisesta, ortodoksiasta. 

Eilen sunnuntaina (27.2.2022) Moskovan patriarkka Kirill puhui saarnassaan Ukrainan tilanteesta mainiten pahan voimat, jotka ovat aina hyökänneet Venäjän ja Venäjän kirkon yhtenäisyyttä vastaan. Patriarkan mukaan ei saa antaa pimeiden ja ulkopuolisten voimien antaa nauraa heille. Ukrainassa on varmasti vaikea ymmärtää mitä muita pahoja, pimeitä ja ulkopuolisia voimia on näkyvissä kuin juuri Venäjän armeija.

Eilen myös Ukrainan ortodoksisen kirkon päämies metropoliitta Epifanios julkaisi avoimen kirjeen patriarkka Kirillille. Siinä hän arvelee, että hyvät välit Venäjän federaation johtoon ovat Venäjän patriarkalle tärkeämmät kuin sodasta kärsivät ihmiset, joista osa on vielä Kirillin kirkon jäseniä. Metropoliitta Epifanios kuitenkin pyytää, että patriarkka Kirill vaikuttaisi siihen, että 3000 kaatuneen venäläisen sotilaan ruumiit saataisiin takaisin Venäjälle omaisten haudattavaksi. Ukraina on pyytänyt Kansainvälistä Punaista Ristiä toimimaan asiassa, mutta Venäjä ei ole reagoinut mitenkään. Epifanios on kirjoittanut kirjeensä tuomiosunnuntaina.

Meidän Suomessa on tärkeää toimia. Rukous on oleellinen, mutta kuten koko maailma nyt todistaa, tarvitaan myös tekoja. On tärkeää ottaa kantaa selvin sanoin. Ukrainalaisten auttaminen on meidän kaikkien velvollisuus. Filantropia on tänään maanantaina lähettänyt ensimmäisen avustuksensa ukrainalaisille. Pakolaisia on varmasti tulossa myös Suomeen ja meidän on oltava valmiit ottamaan heidät vastaan. Tässä suuressa paastossa me suomalaiset ortodoksit kannamme henkisesti, hengellisesti ja aineellisesti ukrainalaisten sisariemme ja veljiemme raskaita taakkoja.

 isä Rauno Pietarinen

Palaa papin palsta -sivulle

Array