Sinun lepoosi, oi Herra
Vähällä aikaa on kolme pappia nukkunut pois: isät Raimo Huttu, Viktor Porokara ja Jyrki Penttonen. Papin hautaustoimituksen kaava on säilyttänyt joitakin kristillisen hautauksen elementtejä paremmin kuin maallikon hautaus, joskin saanut historian kuluessa mukaansa myös sellaisia tekstejä, jotka eivät tee oikeutta ylösnousemususkolle. Kyllä, kirkkomme jumalanpalvelukset ovat muuttuneet vuosisatojen aikana – eivätkä aina hyvään suuntaan.
Hautaustoimituksen vanhimpia veisuja on kontakki ”Saata, oi Kristus, sinun palvelijasi sielu lepoon pyhien joukkoon…”. Lepo, johon vainajia saatamme ei ole uni, ei pimeys eikä tiedottomuus. Se on lepo, jota Jumala itse lepäsi luomisen jälkeen katsoessaan kaikkea luomaansa ja todetessaan, että se on sangen hyvä. Poisnukkuneiden lepo pyhien joukossa on niinikään aktiivista ja rauhallista. Se on ehtooveisun ”ihanaa (po. hiljaista) valkeutta” siellä, missä kaikki Hänen pyhänsä lepäävät. Poisnukkuneet isämme katsovat nyt maan päällä päättynyttä työtään ja jatkavat Jumalan ylistämistä taivaallisessa häämajassa. Työt on tehty, ei ole huolta mistään. On vain elämän täyteys!
Array