Rakkaus Jumalan luomaa kohtaan
Saamelaisvainajien hautaustilaisuudessa Nellimissä 8.8.2022
Nimeen Isän, Pojan ja Pyhän Hengen.
Olemme nyt saattaneet hautaan kolme jo kauan sitten tuonilmaisiin siirtynyttä veljeämme tai sisartamme. Petsamon Pummangista ja Paatsjoelta Pitkäjärven Menikan kylästä haudoista kaivetut vainajat jo toiseen kertaan. Petsamon Paatsjoen vesistöstä löydetyn vainajan luultavimmin ensimmäistä kertaa. On suunnattoman surullista, että suomalaisen kolonialismin seurauksena nämä veljemme tai sisaremme on aikoinaan varastettu rotututkimuksen välineeksi.
Kolttasaamelaiset ovat jo viiden vuosisadan ajan eläneet todeksi sitä ortodoksista uskoa, minkä rakastettu pyhittäjäisämme Trifon toi pohjolaan. Lapin pappina olen saanut nähdä kuinka ortodoksinen usko on olennainen osa kolttasaamelaisten elämää ja kolttasaamelaista kulttuuria. Samoin olen saanut oppia tuntemaan kolttasaamelaisten ortodoksisen perinteen mukaisen rakkauden ja kunnioituksen Jumalan luomaa luontoa ja luotuja ihmisiä kohtaan.
Tämä rakkaus ilmenee myös erityisenä kunnioituksena tuonilmaisiin siirtyneitä kohtaan:
-vainajien puolesta rukoillaan
-vainajien muistopalvelusten toimittaminen on tärkeää
-hautausmaat ovat erityisiä pyhiä paikkoja, jossa käydään muistamassa edesmenneitä läheisiä
-hautoja hoidetaan ja kaunistetaan rakkaudella
-kummilapsi tekee hautaristin kummilleen
-huonokuntoisten hautaristien tilalle tehdään uudet kauniit ristit.
Se, että kolttasaamelaisilla vainajien muistaminen saa konkreettisia muotoja ja ilmenee selkeästi rukouksina heidän puolestaan, on tehnyt ja edelleen tekee hautojen ryöstämisestä erityisen tuomittavaa ja kipeää. On kajottu sellaiseen, mitä tässä kulttuurissa on pidetty pyhänä, rakkaana ja tarkoin varjeltuna. On ylenkatsottu kolttasaamelaisten pyhinä pitämiä arvoja ja toimittu heille täysin vieraan kulttuurin ja ajatusmaailman ehdoilla. Tämä vaara on valitettavasti todellinen vielä tänä päivänäkin.
Tässä yhteydessä olisi kohtuullista, että voisin sanoa tämän olevan viimeinen kerta kun saatamme teidän esi-isiänne ja -äitejänne toistamiseen hautaan. Todellisuus on kuitenkin jotakin muuta. Toivon ja rukoilen, että mahdollisimman pian pääsisimme saattamaan hautaan myös loput haudoistaan ryöstetyt vielä tutkimuslaitosten varastoissa olevat esi-isänne ja -äitinne. Tiedämme, että ainakin Paatsojen Siidasta haudoista ryöstettyjä vainajia on varastoituna Oslossa. Heidän takaisin hautaan, lähelle kotia saamiseksi työ jatkuu yhä.
Kuten sanottua, ortodoksiseen ja kolttasaamelaiseen perinteeseen kuuluu rakkaus luotuja kohtaan. Tuota rakkautta olemme tänään yhdessä osoittamassa, kantamalla rukouksia nyt hautaan saatettujen puolesta. Aivan kuten rakkaudesta elossa olevia lähimmäisiämme kohtaan rukoilemme heidän puolestaan. Toimimme samoin myös tuonilmaisiin siirtyneiden kohdalla. Voimme luottaa siihen, että ihminen joka eläessään on rukoillut, jatkaa sitä myös siirryttyään tästä ajasta. Tällä tavalla rukous edesmenneen puolesta ei ole vain yksipuolista rakkauden osoittamista vaan se on myös yhteydenpidon väline. Rukouksella ja rakkaudella ei ole rajoja! Ne eivät ole sidottu aikaan eivätkä paikkaan. Ei ole väliä olemmeko lähellä vai kaukana toisistamme. Eikä sillä, elämmmekö tässä ajassa vai olemmeko siirtyneet iäisyyteen.
Kristus Jumala saattakoon nyt hautaan saatettujen sielut lepoon ja lukekoon heidät vanhurskaiden joukkoon!
Kristus nousi kuolleista! Kristâs ka´ggõõđi ja´mmjest!
