Poikkeuksellinen suuri paasto
Elämme nyt suuren paaston aikaa. Ja elämme täysin poikkeuksellista aikaa. Tänä poikkeuksellisena suuren paaston aikana meillä ei ole mahdollisuutta fyysisesti osallistua meille voimaa antaviin suuren paaston jumalanpalveluksiin. Emmekä voi osallistua Herran pyhään ehtoolliseen niin usein kuin haluaisimme.
Poikkeusolot joissa elämme, ovat kuitenkin mahdollistaneet jollekin meistä entistä paremmin keskittymisen juuri niihin asioihin, joihin kirkko meitä paastonaikana kutsuu. Meitä kutsutaan luopumaan turhasta. Kenties juuri tämä poikkeuksellinen tilanne on antanut meille enemmän aikaa keskittyä rukoukseen ja mietiskelyyn.
Samalla kun osalle meistä tämä poikkeuksellinen aika on raivannut turhia asioita kalenteristamme ja mahdollistanut vaikkapa keskittymisen rukoukseen, on joidenkin käytettävä entistä enemmän aikaansa toisten ihmisten palvelemiseen. Haluan kiittää kaikkia, jotka epäitsekkäästi antavat aikaansa ja osaamistansa tämän kriisin hoitamiseen ja työhön pandemiaa vastaan. Kiitos heille, jotka palvelevat lähimmäisiään hoitamalla sairastuneita. Kiitos heille, jotka huolehtivat lähimmäisistä noudattamalla viranomaisten antamia ohjeita. Kiitos heille, jotka osoittavat lähimmäisen rakkauttaan soittamalla ystävälle! Kiitos jokaiselle joka kantaa rukouksia meidän kaikkien puolesta!
Vaikka emme nyt vallitsevissa olosuhteissa voi kokoontua yhdessä kirkkoon jumalanpalveluksiin. Voimme kuitenkin keskittyä rukoukseen kodeissamme. Lisäksi myös kirkon jumalanpalvelukset ovat tulleet meidän saataville aivan uudella tavalla. Voimme päivittäin seurata ja osallistua oman seurakuntamme ja muiden seurakuntien jumalanpalveluksiin internetin, radion ja television välityksellä siellä missä olemme. On hyvä mikäli voimme kodeissamme rukoilla ikonin edessä ja kuunnella kirkossa toimitettavaa jumalanpalvelusta. Rukoukset yhdistävät meitä, olimmepa fyysisesti yhdessä tai emme.
Pian edessämme oleva suuri viikko ja sen huipentumana koittava Kristuksen ylösnousemusjuhla tulevat olemaan täysin erilaiset kuin mihin olemme tottuneet.
Monelle meistä on erityisen kipeä paikka, että emme voi pääsiäisyönä kokoontua yhdessä fyysisesti kirkkoon viettämään kristittyjen suurinta juhlaa. Nyt meidän edessämme tulee todelliseksi se tilanne johon oikeastaan olimme jo varautuneet. Paastotaipaleemme alussa, sovintosunnuntain ehtoopalveluksen päätteeksi lauloimme pääsiäisen, Kristuksen ylösnousemusjuhlan juhlaveisuja siltä varalta, että emme kaikki ole yhdessä viettämässä juhlien juhlaa. Kukaan meistä ei kuitenkaan varmasti osannut kuvitella tämän toteutumista tässä mittakaavassa.
Meidän on kuitenkin hyvä muistaa, että jokaisena sunnuntaina juhlimme Kristuksen ylösnousemusta, jokainen sunnuntai on pieni pääsiäinen.
Nyt tärkeämpää kuin pääsiäisen viettämien yhdessä on varmistaa se, että mahdollisimman moni meistä on viettämässä pääsiäistä yhdessä myös myöhemmin. Tämä edellyttää meiltä nöyryyttä ja kuuliaisuutta annettujen ohjeiden ja määräysten noudattamiseen. Tämä edellyttää meiltä huolehtimista itsestämme ja toisistamme. Fyysisen etäisyyden pitäminen toisiin ihmisiin ja kotona pysyminen on lähimmäisen rakkautta, välittämistä toisesta!
Aikanaan kokoonnumme seurakuntana fyysisesti yhteen viettämään tätä ilon juhlaa jonakin, vaikka useampanakin sunnuntaina, sitten kun se on mahdollista!
Sitä odotellessa parin viikon kuluttua voimme kuitenkin kaikki, siellä missä olemme lausua jälleen: Kristus nousi kuolleista!
Array