Paasto

4.3.2019

Rauno Pietarinen

Suuressa paastossa ei ole kysymys siitä, että Jumala soisi meidän riutuvan ja että Hän haluaisi kaiken hauskan pois elämästämme. Paasto on jotakin paljon syvempää ja parempaa.

Paratiisissa meidän oli tarkoitus elää yhteydestä Jumalaan. Raamatun mukaan elämme vain, jos olemme yhteydessä Luojaamme. Kun ruumiimme kuolee, elämme silti, jos olemme kiinnittyneet Kristukseen. Tai ruumis voi elää, mutta ihminen olla kuollut, jos hän elää vain itseään eikä lähimmäisiä ja Jumalaa varten.

Paratiisissa ihminen vaihtoi Jumalan ruokaan. Hän söi hedelmän, rikkoi paastokäskyn ja tuli riippuvaiseksi ruoasta. Jos ei saa ruokaa, kuolee. Yhteys Jumalaan oli ja on paljon suurempi asia. Ruoalla pysyy hengissä ehkä vuosikymmeniä, mutta ei ikuisesti. Ruoka on halpa korvike elämän antavalle Jumalalle. Se on samankaltainen, mutta ei sama. Se pitää yllä elämää, mutta vain jotenkuten. Kuitenkin monesti suhtaudumme ruokaan ja juomaan epäjumalana. Uskomme sen antavan iloa ja sen puutteen surua. Luotamme sen auttavan elämän kaikissa vaiheissa.

Nyt paaston aikana valitsemme tiettyjä ruokia ja jätämme toisia pois. Opettelemme taas valikoimaan ja päättämään mitä syömme, mitä sanomme, miten katsomme ja minne menemme. Ruoka tai joku TV-sarja tai muu asia ei saa enää hallita meitä. Valinnoissa asetamme Jumalan, rakkauden ja lähimmäisen itsemme edelle.

Jos tahdomme Kristuksen olevan osa elämäämme, on meidän tuotava elämämme Hänen lähelleen. Se tapahtuu valitsemalla niitä asioita, jotka ovat totuudellisia. Meidän on hylättävä vääryys ja keinotekoiset asiat. On katkaistava riippuvuudet joutavista elämäntavoista. Ei Jumalan valtakuntaa voi harrastaa, vaan siihen on heittäydyttävä. Pitää ilmoittautua kasvukurssille kohti uutta ihmisyyttä, johon meidät on kasteessa liitetty, mutta josta olemme repineet itseämme irti vuosien ja vuosikymmenten aikana. Hyssyttely sikseen. Nyt on hankkiuduttava oikeaan seuraan, Kristuksen tykö. Suuri paasto kutsuu tehokkaalla tavalla meitä niin paaston jumalanpalveluksissa kuin kotikeittiössäkin. Me itse teemme valinnat.

Jumalan valtakunnan tläheisyyttä voi ilmaista sanoilla vain tiettyyn rajaan saakka. Sen jälkeen kunkin on itse koettava se. Voimme rohkaista, kehottaa, opastaa ja taluttaa toinen toistamme. Sitten tulee se raja, jonka jälkeen kunkin on jatkettava itse, on tultava ja nähtävä itse: ”Maistakaa ja katsokaa, kuinka Herra on hyvä”.

Palaa papin palsta -sivulle