Menemme liturgiaan osallistuaksemme pyhästä ehtoollisesta, yhdistyäksemme Kristukseen. Emme mene sinne toimitusta katsomaan. Jokaisessa ehtoollisessa uudistamme sen yhteyden Kristukseen, joka kasteessamme on rakentunut.
Vastaavalla tavalla vietämme Herramme syntymäjuhlaa, joulua. Emme mene kirkkoon katselemaan joulun viettoa, vaan osallistumaan juhlaan ja laulamaan ”Kristus syntyy – Kiittäkää!” Vapahtajamme syntymä ei ole menneisyyteen jäänyt tapahtuma, koska se tulee todeksi joka joulu. Kun osallistumme joululiturgiaan, olemme mukana Jeesuksen juhlassa, josta nyt tulee myös meidän juhlamme. Onhan kysymys Jumalan ihmiseksi tulemisesta, minkä myötä ihmisen tuli mahdolliseksi jumaloitua. Me, pimeydessä ja kuoleman varjossa kulkenut kansa näemme nyt suuren valon. Paratiisi on jälleen avoinna. Juhlimme, koska meidän elämämme perusteet ovat muuttuneet. Joulu todella liikuttaa meitä.
Suhteemme Kristukseen ei perustu niinkään Hänestä saatavaan tietoon vaan välittömään, elävään kokemukseen elävästä Jumalasta. Tämä on mahdollista, koska Jumala tuli ihmiseksi. Jouluna juhlimme Luojan ja luodun palautunutta yhteyttä, ihmiskunnan pälkähästä pääsemistä. Totisesti Vapahtaja pelasti meidät pulasta. Meidän osamme on nyt astua sisälle Herramme ilojuhlaan. Meille on tänään avattu Betlehemin tähden valaisema häähuone, jonka heijastuksen voimme kokea jo nyt. Tänään Jumala odottaa meiltä kiitosta – siinä on meidän Hänelle kantamamme kulta, suitsukkeet ja mirha.
Kristus syntyy – Kiittäkää!
isä Rauno
Array