Mitä Sonkajanrannan uusi pyhä marttyyri Johannes opettaa meille nyt?
Pyhän Johanneksen kanonisaation aikaan hänen elämänsä ja kuolemansa yhdessä opettavat meitä.
Ennen Vanhan testamentin ja kristinuskon aikaa elämä ja kuolema olivat selvästi omat kokonaisuutensa. Uskontojen huomio kiinnittyi erityisesti kuoleman ja kuolleiden pitämiseen poissa elävien ympyröistä. Juutalaisuudessa ja kristinuskossa uskonnon keskipisteeksi kuoleman asemesta tuli Jumala. Vanhassa testamentissa surtiin sitä, että kuolleet ovat tuonelassa erossa Jumalasta, ei kuolemaa itsessään. Sittemmin Kristuksen ylösnousemus poisti kuolemasta eron elementin. Elämä ja kuolema eivät enää olleet erillisiä, koska ne, jotka nyt elävät Kristuksessa, elävät Hänessä myös kuoleman jälkeen.
Tämä evankeliumin näky pääsi myöhemmin heikkenemään kristittyjen keskuudessa ja kuolema alkoi saada hurskauselämässä oman itsenäisen roolinsa. Tämä näkyi erityisesti hautaustoimituksessa, jossa alettiin rukoilla enemmän kuolleen puolesta, kuin hänen kanssaan. Monimutkainen vainajien muistelemisen järjestelmä syrjäytti osittain kirkon alkuperäisen opetuksen elämän ja kuoleman liittymisestä toisiinsa. Marttyyrit kuitenkin muistuttavat oikein kuoleman ja elämän yhteenkuulumisesta.
Todellakin, kuolemasta ei voi puhua, ellei puhu ensin elämästä. Jumala on elämän keskipiste. Elämässä tämä tarkoittaa totuutta, pyhyyttä, epäitsekkyyttä, suurta rakkautta, uhrautuvaisuutta, suvaitsevaisuutta, siveellistä puhtautta ja lempeyttä. Tämä koskee niin pappeja kuin maallikoitakin. Elämä Pyhässä Hengessä on palvelemista, ei palveltavana olemista. Sellaisen elämän jälkeen kuolema on kevyt, koska kaikki on jo annettu pois. Ehkä vain saappaat ovat jäljellä!
Kun Neitsyt Marialle ilmestyi ylienkeli ilmoittamaan Jeesuksen syntymästä, hän vastasi myöntävästi, koska oli jo ottanut Jumalan elämäänsä. Marian vastaus oli luonteva jatko hänen suuntautumisessaan kohti Jumalaa.
Niin myös pyhä Johannes opettaa meille: oikea, Jumalan tahdon mukainen, pyhä elämä voi tehdä ihmisestä muiden vihaaman, hylkäämän ja lopulta jopa surmaaman, mutta täysi elämä jatkaa vääjäämättä juhlavaa saattoaan kohti Jumalan valtakunnan kirkkautta. Murhaavan laukauksen kajahdettua Siilaisen joukkohaudalla tuo synkkä valheiden ja väärämielisyyden pimeys peitti maiseman, mutta joutui pettymään raskaasti, sillä haudassa kajasti Kristuksen ihana valkeus. Pyhyys oli kuin olikin ehtinyt voittaa ja pyhän Johanneksen pyhä elämä jatkuu Jumalan pyhyydessä.
”Missä on voittosi, kuolema? Missä on pistimesi, kuolema?” 1 Kor 15,55
Array