Marttyyrin risti
Aleksei Navalnyi kuoli vanhan ajanlaskun Herran temppeliintuomisen juhlana (2.2./15.2.). Muistopalveluksia toimitettiin eri puolilla maailmaa, mutta ei niinkään Venäjällä, missä niitä ei pidetty poliittisesti sopivina. Venäjän valtion edustajat antoivat ymmärtää, että juuri tämän vainajan muisteleminen on sopimatonta. Myös ulkomaille meni viestiä, missä varoitettiin puuttumasta Venäjän politiikkaan. Monesti varoittelulla oli päinvastainen vaikutus ja ihmiset rukoilivat vastoin Kremlin toivetta.
”Ne”, jotka kehottivat välttämään rukoilemista, myös kylvivät epäilyksen siemenen: olikohan Navalnyi ortodoksi tai edes kristitty? Samalla aprikoitiin kävikö hän kirkossa tai kuka oli hänen rippi-isänsä. Aleksei Navalnyin vainoajat ja tappajat käyvät itse varmaankin kirkossa ja ehtoollisella ja synnintunnustuksella, antamatta käsiään tahraavan viattomien veren haitata omaa uskonnon harjoittamistaan.
Aleksei Navalnyi oli kastettu. Pääsiäisenä 2014 julkaisemassaan blogissa hän kertoo olleensa 25 vuotiaaksi ateisti ja sen jälkeen uskovainen. Hän kirjoittaa pääsiäisen olevan hyvän voitto pahasta, toivon juhla. Kristukseen viitaten Navalnyi kirjoitti:
”Se oli Hänelle vaikeaa: ei tukea mistään, mielenosoitukset kielletty, mellakkapoliisi tökki keihäällä, tiedotusvälineet fariseusten valvonnassa ja roistot vallassa. Hänen omiensa ”johtokunnassa” joka kahdestoista oli palkattu provokaattori ja petturi silloisen ”E-keskuksen” palveluksessa.
Pahat tuhosivat kaiken mitä näillä oli. Opetuslapset pakotettiin antamaan periksi. Häntä itseään kidutettiin ja lopulta tapettiin. Kaikki romahti, vallitsi läpäisemätön pimeys.
Mitä ovat meidän ”vaikeutemme” ja ”ongelmamme” verrattuna siihen, mitä Hän koki?
Mutta Hyvyys, Totuus, Usko, Toivo ja Rakkaus voittivat silti… … nämä voittavat aina. Siitä on kirjoitettu käsittämättömällä kielellä (kirkkoslaaviksi) nuo oudot rivit, joita nyt toistetaan miljoona kertaa:
Kristus nousi kuolleista, kuolemalla kuoleman voitti ja haudoissa oleville elämän antoi.”
Viimeistään Ukrainan sodan alettua moni pettyi Venäjän ortodoksiseen kirkkoon, jonka johto siunasi hyökkäyssodan. Ortodoksinen kirkko Venäjällä voi kuitenkin vielä nousta tuhkasta uusmarttyyrien voimalla. Aleksei Navalnyin elämä ja kuolema ovat sellainen todistus uskosta, toivosta ja rakkaudesta, millaista Venäjä ei ole nähnyt vuosikymmeniin. Pyhä Venäjä on saamassa uudet kasvot. Totuus on ehkä sittenkin palaamassa kunniaan. Virallinen kirkko on saatettu häpeään siperialaisen vankileirin takapihalla. Jumalaan uskova kansa on saanut uuden marttyyrin. Toivo on istutettu jokaisen aidosti uskovan ja rukoilevan ihmisen sydämeen. Aleksei Navanyi uskoi loppuun saakka, että lopulta hyvä voittaa pahan.
Aleksei Navalnyi haudattiin eilen (1.3.2024) Moskovassa. Monet vihasivat häntä hänen eläessään ja vihaavat häntä nyt vielä enemmän. Valheen pimeys ei ole koskaan sietänyt totuuden valoa. ”Ne” toivoivat hänen kuolemaansa, mutta toivovat kohta, että hän ei olisikaan kuollut. Elävää Navalnyia saattoi pitää vankilassa, vaikkakaan ei kukistaa henkisesti tai hengellisesti. Kirkkauteen siirtynyttä Alekseita ei voi hallita senkään vertaa.
Taas kuolema tapasi tyhjää. Jälleen tämän maailman ruhtinaat pettyivät, kun laskelmoivat tavoittavansa sen, mikä on maasta, mutta törmäsivätkin taivaalliseen. Ne luulivat sieppaavansa kuolevaisen, mutta alkavat nyt nähdä edessään kuoilematonta. Yrittivät kahlita sen, mikä oli jo vapaa, ja vangita sen, mikä jo eli rajattomassa rakkaudessa.
Ristin ihme! Pimeys kääntyy valoksi, joka paljastaa valheen. Syvin ahdinko kääntyy Jumalan valtakunnan illattomaksi päiväksi, tappio voitoksi ja kuolema elämäksi.
Kunnia olkoon Herra Sinun kunnialliselle Ristillesi!
Kunnia olkoon Sinulle, Kristus Jumala, kunnia Sinulle!
Array