Marttyyrit antoivat henkensä pitäytyessään Kristuksen seuraajina. On arvioitu, että viime vuosisadalla uskonsa takia kuoli enemmän ihmisiä kuin edellisellä 18 vuosisadalla yhteensä. Neuvostoliiton järjestelmä paitsi surmasi Jumalaan uskovia, myös vainosi heitä monin tavoin. Muutamat rohkeat nousivat todistamaan totuudesta ja saivat rangaistukset sekä valtiolta että kirkolta. Kaikki tunsivat totuuden, mutta sitä ei sopinut sanoa ääneen.
Omissa kirkkorakennuksissamme herättää huomiota marttyyrien ikonien vähäisyys. Pyhä Georgios Voittaja kyllä löytyy monesta kirkosta ja toki Sonkajanrannan oma pyhä Johanneksemme. Näinä heinäkuun päivinä on ollut merkittävien marttyyrien muistopäiviä, joita ainakin Kreikassa vietetään suurin joukoin. Seitsemäntenä oli marttyyri Kyriaken muisto ja kahdeksantena suurmarttyyri Prokopioksen. Kirkkokalenterissa marttyyrit ovat suurin pyhien joukko. Sanotaankin, että heti ensimmäisinä kristillisinä vuosisatoina kirkko kasvoi marttyyrien verestä. Heidän elämänsä ja kuolemansa oli väkevä todistus Kristuksen ja meidän ylösnousemuksen todellisuudesta.
Kenties seurakunnissa voisi pohtia pitäisikö kirkkoihin saada enemmän marttyyrien ikoneja ja voisiko heidän juhliaan viettää juhlavastikin. Samoin meidän kaikkien on paikallaan pohtia pidämmekö totuuden puhumista häiritsevänä seurakunnissa ja koko kirkossa. Seurakunnistamme kaksi sanoutui julkisesti irti pyhästä Johannes Karhapäästä hänen kuolemansa edellä. Toivottavasti ei enää koskaan niin!
Array