Loppukiri

27.3.2023

Rauno Pietarinen

Ensi lauantaina Jeesus herättää kuolleista ystävänsä Lasaruksen, joka asui Betanian kylässä siskojensa Martan ja Marian kanssa. Betania edustaa maailmaa, jossa me kaikki Kristuksen ystävät asumme. Tämän viikon jumalanpalveluksissa kerrotaan, kuinka Jeesus saa tiedon ystävänsä sairastumisesta ja sitten vajoamisesta tuonelan pimeyteen. Ja kuinka Vapahtaja aloittaa majesteetillisen kulkunsa Betaniaan Lasaruksen haudalle. Siellä Jeesus itkee. Jumala itse säälii meitä ihmisiä, jotka on luotu kauneuteen, elämän eheyteen ja pyhyyteen, mutta jotka olemme vajonneet ainakin hämärään, jos emme peräti pimeyteen. Elämäntapamme ei tosiaankaan tuoksu hyvälle vaan jopa haisee, kuten evankeliumi Lasaruksen tapauksessa kertoo.

Tällä viikolla Kristus kutsuu meitä: ”Tule ulos! Tule pois merkityksettömyydestä, yksinäisyydestä, ilottomuudesta! Tule valoon, elämään, olemisen täyteyteen”. Kun Vapahtaja kohotti ystävänsä Lasaruksen takaisin elämään, kuolema säikähti. Tuonelan voima ei ollut pelkästään sen yksinoikeudessa ruumiilliseen kuolemaan, vaan se levittää myös harmautta ja tyhjyyttä ihmisten elämään. Varsinainen ankeuttaja, elämän täyteyttä itseensä imevä musta aukko, jolle Betania on lopun alku. 

Meille Betania on hämärän alkuelämämme loppu ja pelastuksemme alku. Kristus herätti Lasaruksen vahvistaaksensa uskoamme yleiseen ylösnousemukseen, kuten myös Palmussunnuntain juhlaveisussa laulamme. Nyt Jumala kutsuu meitä pois Tuonelan orjuudesta, mutta Pääsiäisenä kuolema kuolee. Sen jälkeen meillä on kaikki mahdollisuudet elää totuudessa ja ilossa, ellemme sitten todella halua pysytellä toivottomassa ja haisevassa ankeudessa, jota kuolema vielä viime voimillaan pitää yllä. Valitkaamme valo, Kristus, totinen Valkeus! 

Palaa papin palsta -sivulle