Suuren Valkeuden juhla keskellä pohjolan pimeintä aikaa on ilmoitus avun saapumisesta perille. Avun, jota on kaivattu, toivottu, odotettu, soiteltu perään: eikö jo kohta tule. Nyt Rakkaus itse on täällä!
Rakkaudesta Jumala loi maailman ja ihmisen. Siellä, missä pieni lapsi tai lapsenlapsi valaisee pienen auringon tavoin joulun kotia, siellä ymmärretään, että juuri rakkaudesta kumpusi Luojan tahto luoda ihminen, luoda omaksi kuvakseen.
Rakkaudesta Jumala loi ihmisen vapaaksi, ilman mitään rajoituksia. Vapaudessa liki jumalolennoksi Hän ihmisen loi. Ihminen ajatteli tietävänsä paremmin, luotu arveli olevansa Luojaansa etevämpi. Niin Aadam ja Eeva kääntyivät pois Luojasta tehden helvetin siitä, mikä oli tarkoitettu paratiisiksi.
Rakkaudesta Jumala siltikin kaitsi kansaansa, jolle profeetat lupasivat avun. Kaivatun, toivotun, odotetun: eikö jo kohta tulisi ja pelastaisi pimeydestä, ahdistuksesta, pelosta, yksinäisyydestä, kärsimyksestä – kohottaisi kohti jumalallista korkeutta!
Rakkaudesta Jumala tuli ihmiseksi, profeettain ennustusten mukaan Jeesus syntyi Pyhästä Hengestä ja Neitsyt Mariasta. Kansa, joka kovasti odotti Pelastajaa, sulki oven toisensa jälkeen heiltä, lähetti maanpakoon. Rakkaudesta Jumalan Poika silti otti kaikkien ihmisten hädän ja ahdistuksen päälleen kantaen ne ja lunastaen ne ristillään, jonne epäkiitollinen kansa Hänet lähetti. Ylösnoussut Herra lupasi silti olla kanssamme joka päivä maailman loppuun asti.
Rakkaudesta Jumala edelleen kolkuttaa sielujemme ovella etsien sijaa siellä, missä neuvottomuus, pelko, yksinäisyys, epätietoisuus ja suru asuvat. Hän pyrkii luoksemme muuttaakseen kaiken, valaistakseen elämämme ja tiemme. Hän, jota on todella kaivattu, jonka perään on jo kyselty, Hän on saapunut korottaen meidät jumalalliseen korkeuteen. Immanuel, Jumala on meidän kanssamme!
isä Rauno Pietarinen, Ivalo kk
Array