Kirkolliskokous muuttaa kirkkoamme
Laadukas Ortodoksisen teologian nettisivusto Public Orthodoxy julkaisi 11.8.2023 beirutilaisen professori Berge Traboulsin artikkelin ”Eastern Orthodoxy and Church Reform” Linkki artikkeliin: https://publicorthodoxy.org/2023/08/10/eastern-orthodoxy-and-church-reform/. Traboulsi kirjoittaa ortodoksisen kirkon olevan hyvin varovainen kaikenlaisten muutosten ja uudistusten suhteen, vaikka ne ovat olennainen osa kirkon olemusta.
Kyseenalaisilla teologisilla argumenteilla on monesti vastustettu välttämättömiä uudistuksia. Läpi kirkon historian kyse on usein ollut henkilökohtaisten tai jonkin ryhmän intressien varjelemisesta, ei kirkon kokonaisedusta.
Trabouls siteeraa edesmennyttä metropoliitta John Zizioulasta: ”Uudistusten (reformien) suhteen olen varovainen, vaikka periaatteessa kannatan monien asioiden uudistamista. Uudistusten kieltäjät ovat ehdottomasti väärässä, sillä ilman uudistuksia kirkko kuolee.” Tähän voi lisätä, että vaikka ortodoksinen kirkko on edelleen elossa, se varmasti voisi vielä paljon paremmin, jos olisi tohtinut uudistaa rakenteitaan. Venäjän kirkko olisi jotakin aivan muuta kuin nyt, jos se olisi ehtinyt panna täytäntöön suuren kirkolliskokouksensa (1918) siunaamat uudistukset. Valitettavasti vallankumous tuli väliin ja kaikki pysähtyi.
Ortodoksisen kirkon uudistumista ei myöskään edistä se, että monissa maissa piispat lisäävät koko ajan valtaansa teologisen koulutuksen valvonnassa ja professorien nimittämisessä. Toivoa taas tuo se, että eri puolilla maailmaa on ollut ja on edelleen teologeja, joiden järjen ääni kuuluu meille Suomeenkin. Hyvänä esimerkkinä voi mainita arkkipiispamme Paavalin, joka perehtyi Ranskassa vaikuttaneiden venäläisten emigranttiteologien kirjoituksiin ja loi 1970-luvulla yhteyden isä Alexander Schmemanniin Yhdysvaltoihin. Kansainvälisten kontaktiensa innoittamana Paavali aloitti liturgisen uudistuksen, jota voi jo nyt kuvata kirkkoamme eniten elähdyttäneeksi muutokseksi toisen maailmansodan jälkeen.
Uudistamisessa tarvitaan vakaata teologista osaamista, yleissivistystä, hengellistä perustusta ja jatkuvaa ajatusten vaihtoa muiden teologien kanssa. Ennen kaikkea tarvitaan rehellisyyttä, jotta aina ajetaan koko kirkon etua. Keskeinen kriteeri ortodoksisessa teologiassa ja kirkon uudistamisessa on aina mahdollisimman monen pelastus ja sen rinnalla vapaus, ei minkään ryhmän edunvalvonta.
Omassa kirkossamme on osana hallintoa maallikoista ja papistosta koostuva kirkolliskokous. Maallikoiden osallistumista on muistini mukaan ainakin 50 vuotta kulisseissa väitetty epä-ortodoksiseksi. Sitä se ei ole, vaan tuo Jumalan kansan äänen kirkon hallintoon ja uudistamiseen. Hyvä niin.
Array