Kirkkovuoden taitteessa
Kirkkovuoden lähestyessä päätöstään vietämme 15.8. Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumisen juhlaa, Uspenieta. Kun uusi kirkkovuosi alkaa 1.9. on kohta sen ensimmäinen suuri juhla, Neitsyt Marian syntymä 8.9. Koko kirkkovuoden elämme näiden kahden juhlan, pelastuksemme alun ja sen päätökseen saattamisen välissä.
Yksi Neitsyt Marian kuva Vanhassa testamentissa on taivaaseen johtavat tikapuut. Maria ja kaikki muut pyhät ovat todellakin taivaallisen korkeuden ja tämän maailman välissä olevia askelmia. Jos kanssamme ei rukoilisi suuri joukko pyhiä, hengellistä kilvoitustamme uhkaisi kaksi vaaraa. Saattaisimme masentua sen suuren välimatkan edessä, jonka kokisimme erottavan taivaallista Jumalaa meistä maan matosista. Toisaalta käsityksemme Jumalasta voisi laimentua liian arkiseksi.
Jumalan pyhyyttä ja luomatonta valoa heijastavien pyhien läsnäolo elämämme jokaisena päivänä pitää meidät yhteydessä Jumalaan varjellen samalla Jumalan tuonpuoleisuutta ja ainutlaatuisuutta. Läheisyys ja välimatka ovat molemmat todellisesti läsnä palvoessamme Jumalaa ja kunnioittaessamme Neitsyt Mariaa ja muita pyhiä, joista jotkut ovat sekä ajallisesti että maantieteellisesti hyvinkin lähellä meitä. Ihmiseksi tullut Jumala on toki läsnä arjessamme pysyen kuitenkin korkeuksissa hallitsevana kaiken Luojana. Jumalansynnyttäjän kuoleman ja syntymän juhlissa oma rukouksemme yhdistyy hänen ja kaikkien pyhien rukoksiin kohoten Pyhän Kolminaisuuden eteen taivaissa koko maailmaa pyhittäen.
Array