Kirkkomme uudet jäsenet
Lasaruksen lauantaina Palmusunnuntain alla on kirkkoomme jälleen liitetty uusia jäseniä eri puolilla maata. Tahdon toivottaa kaikki uudet ortodoksit tervetulleiksi.
Kuluneella viikolla arjen palveluksissa on seurattu Vapahtajan juhlavaa saattoa Betaniaan, missä hänen ystävänsä Lasarus ensi sairastaa ja sitten kuolee. Lasaruksen haudalla Jeesusta varoitetaan: ”Hän haisee jo”. Kristus on tullut myös meidän, ystäviensä luo kohottamaan meidät pimeyden ja tyhjyyden hajusta siihen kirkkauteen, johon meidät on tarkoitettu ja johon totisesti kuulumme. Tervetuloa kotiin!
Palmusunnuntaina laulamme virpovitsojen kanssa Herrallemme ”Hosianna! Olet meidänkin kuninkaamme ja Jumalalle!”. Kuitenkin moni vaihtoi Hosiannan jo perjantaina toiseen huutoon: Ristiinnaulitse! Kun olemme jumalallisessa valokeilassa, myös pahat henget huomaavat meidät ja alkavat kiskoa meitä kohti pimeyttä.
Ja lopulta on kuolemasta elämään pääsemisen Pääsiäinen. Kristus vaeltaa läpi tuonelan ja muuttaa sen. Ei ole enää kärsimystä, missä Hän itse ei olisi läsnä. Ei ole edes tuonelan keskellä paikkaa, missä Jumalan Poika ei olisi. Kuolema on vielä olemassa, mutta nyt se on valaistu sisältäpäin jumalallisella valolla. Sielläkin kuoleman uumenissa on ”Jeesus Kristus, Sinä pyhän kunnian, iankaikkisen Isän ihana Valkeus”.
Ortodoksisen kirkon jäsenyys avaa mahdollisuuden syvään hengellisyyteen ja Jumalan luomattoman valon näkemiseen. Pyhä Henki korjaa näkökykymme jos rukoilemme ja kilvoittelemme. Ja taas on oltava tarkkana! Tuo mystinen ihana näkeminen ja hiljaisuudessa toteutuva rakkauden yhteys Jumalan persoonien kanssa on hengellisesti raitista vain silloin, kun se avaa silmämme erottamaan totuuden valheesta ja oikeuden- ja epäoikeudenmukaisuuden toisistaan. Tuon arvioinnin kohteena on myös kirkko. Kukaan ei saa vaatia teitä vaikenemaan verukkeella, että ”ette vielä tunne traditiota” silloin, kun kysymys on maalaisjärjestä, tolkun ihmisyydestä tai lain ja hyvin tapojen noudattamisesta. Kirkkokin voi mennä pahasti harhaan, jos sen jäsenet eivät Pyhän Hengen valaisemina herkeämättä tarkkaile sen toiminnan hedelmiä. Sanoilla on lopulta vähän merkitystä, koska vain teot kertovat lahjomattoman totuuden. Suuren viikon Risti, kärsimys ja kuolema ovat ikuinen muistutus hengellisen hallinnon suistumisesta raiteiltaan. Ainoastaan Kristuksen risti ja ylösnousemus voivat osoittaa totuuden totuudeksi ja valheen valheeksi. Sen vuoksi ”Sinun ristillesi me kumarramme Valtias ja Sinun pyhää ylösnousemistasi ylistämme!”.
