Jumalan ilmestymisen juhla Teofania 2022

5.1.2022

Rauno Pietarinen

Herran kasteen juhla tammikuun kuudentena päivänä merkitsee valon ilmestymistä pimeyden keskelle. Se mikä ennen oli tyhjää, pinnallisen hauskuuden ja samalla kuoleman temmellyskenttä, saa nyt sisällön ja merkityksen. Harmaasta arjesta tulee värien loisto ja toivottomuuteen rientää toivo. Raatamisen ja köyhyyden, lian ja nälän todellisuus saa uudet kasvot, jotka loistavat elämää ja rauhaa. Yhtäkkiä kaikki loksahtaa paikalleen ja saa merkityksen.

Latvialainen kirjailija ja kielitieteilijä Zenta Maurina (1897-1978) kirjoittaa teoksessaan Ihmisen tähden (WSOY 1966) sodanjälkeisestä maanpakolaisuudesta, joka tuli myös monen kolttasaamelaisen ja karjalaisen osaksi:

Jos kodittomat ja vaikeuksiin joutuneet yleensä jotenkin voivat perustaa uuden elämän, niin ainoastaan hengen avulla. Kaikista iloista hengen ilot ovat jaloimmat, koska sairaus, köyhyys, maanpako ja vanhuus tosin uhkaavat ja kaventavat niitä, mutta ne eivät koskaan voi niitä kokonaan tuhota.

Euroopassa talous on kasvanut ja aineellinen hyvinvointi kukoistanut jo vuosikymmeniä. Silti ihmiset tuntevat järkyttävää mihinkään kuulumattomuutta ja irrallisuutta. Kun henkisenä pääomana  pidetään tietokonepelien ja suoratoistopalveluiden antia, ei kansakuntien voi edes olettaa selviävän kriisien yli. Ihmiset protestoivat rajoituksia vastaan, vaikka varsinainen ongelma ei ole yhteiskunnan vaan oman mielen rajoituksissa.

Sekaisin menneen maailman keskelle ensimmäisenä loppiaisena ilmestynyt Jumala antoi ihmisille mahdollisuuden, johon moni tarttui, useimmat eivät. Meidät on kasteessa tehty Kristuksen omiksi, Jumalan lapsiksi. Olemme saaneet elämäämme sen palavan Hengen, joka Herran kasteen aikaan vahvisti Sanan totuuden kyyhkysen muodossa. Meidät on korotettu korkeuksiin silloinkin, kun elämme syvimmän pimeyden kuiluissa. Emme ole enää yksin, koska Jumala on meidän kanssamme!

Lapsena polion sairastanut Zenta Maurina eli elämänsä pyörätuolissa. Aikuisena hän joutui maanpakolaisuuteen ja kirjoitti kauneudesta, oman kielen merkityksestä ja hengen vapaudesta.

Kokonainen ihminen tuntee nelinkertaista iloa, joka erottaa hänet hänen eläinveljestään: iloa siitä, että tekee hyvää silloinkin, kun se ei maksa vaivaa, iloa kauneudesta ja teoreettisesta tiedosta ja lopuksi iloa sen palvelemisesta, mikä on pyhää.                          (Ihmisen tähden)

Palaa papin palsta -sivulle