Voi kuulostaa jo kliseeltä sanoa, että Kristus on joululahjamme. Siitä huolimatta tässä kannattaa pysyä ja kiinnittää huomiota siihen, mitä joulu lopulta tuo.
Maailman ja jopa oman kirkkomme tilaa katsoessa voi välillä iskeä epätoivo. Mihin tämä kaikki johtaa, mitä meille on oikein tapahtumassa? On riitoja, piilossa olevia motiiveja (hidden agendas), on lakitupia ja kauppasotia. Valitettavasti maailmalla on myös lisää sotilasvarustelua ja jopa lapsia koulutetaan sotimaan.
Historiasta tiedämme, ettei tässä ole mitään uutta. Syntiinlankeemuksen jälkeinen maailma on tällainen. Välillä järki voittaa, välillä ei. Myös kirkkojen piirissä on kuohuntaa tunnustuskunnasta ja maasta riippumatta. Ja on aina ollut.
Joulun lahja on korkeudesta tuleva voima, Kristus, joka tekee meille mahdolliseksi kulkea kaiken tämän keskellä pää pystyssä. Kirkkomme ydin ei ole hiippakuntakanslioissa eikä kirkkoherranvirastoissa vaan jokaisessa liturgiassa, oli se sitten Hangossa tai Sevettijärvellä. Jumalan kansan kokoontuessa viettämään pyhää ehtoollista tuo kansa vahvistuu ja uudistuu; sen hengellinen näkökyky kirkastuu, se kiinnittyy totuuteen ja oikeudenmukaisuuteen, se tulee jälleen Kristuksen Kirkoksi. ”Riehukaa kansat, kuitenkin kukistutte!” kun piilomotiivit paljastuvat ja itsekkyys paljastuu.
Riehukoot, sillä ”Jumala on meidän kanssamme”. Huutakoon koko maailma, sillä jouluyön hiljainen valo verhoaa maailman ja meidän sielumme. Lopulta kannetut rukoukset saavat järjen voittamaan myös maailman mahtavien joukossa.
Array