Iankaikkisesti!
Ilmaus ”iankaikkisesti” esiintyy rukousten lopussa niin usein, että se tahtoo jäädä huomaamatta. Mitä me oikeastaan sanomme, kun lausumme ”Kunnia olkoon Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle nyt ja aina ja iankaikkisesti”?
Tässä ei ilmene, kuka antaa Jumalalle kunnian. Voimme ajatella, että enkelit taivaassa ja pyhien joukot. Mutta sangen monessa ylistyslauselmassa sanotaan, ”me kunniaa kannamme Sinulle Isä, Poika ja Pyhä Henki nyt ja aina ja iankaikkisesti”. Me olemme siis itse asialla!
Jumalanpalveluksessa tai kotona rukouksessa näin lausuessamme ymmärrämme, että me ”nyt” kannamme Hänelle kunniaa. Entäpä tämä ”aina” ja ”iankaikkisesti”? Jumalan luomina ihmisinä meidän perustehtävämme on antaa Luojalle kunnia aina ja kaikkialla. ”Doksa to Theo” ja ”Slava Bogu” (kunnia Jumalalle) sanovat kreikkalaiset ja venäläiset tämän tästä. Meitä taas opetetaan tekemään ristinmerkki aamuin ja illoin, aterioiden edellä ja jälkeen, kirkon ohi kulkiessamme ja muutoinkin tämän tästä. Voimme myös toistaa lyhyitä rukouksia aina sopivan tilaisuuden tullen. Näin pyydämme Jumalan lähellemme pitkin päivää. Mutta tämäkään ei vielä ole ihan ”aina” eikä varsinkaan ”iankaikkisesti”.
Elämämme alkaessa täyttyä Jumalan läsnäolosta, muuttuu kiitoksemme kiitollisuudeksi. Sitä ilmennämme eukaristiassa, ehtoollisen kiitosuhrissa, mikä on koko elämämme ydin ja tärkein asia. Kaikki ne, jotka kykenevät aitoon kiitokseen, voivat päästä Jumalan valtakuntaan. Siellä he kantavat Jumalalle kunniaa iankaikkisesti.
Array