Erakkoina
Omissa oloissa eläminen on erakkolaisuutta, siis vanha kristillinen tapa. Nk. ”Lapin erakoista” en osaa sanoa, millaista kilvoittelua he ovat harjoittaneet ja harjoittavat. Mekin elämme nyt eräänlaista erakkolaisuutta. Oleilemme muusta maailmasta melko erossa, koska olen nk. riskiryhmäläinen.
Lapissa ei puhuta ”maalla” olemisesta. Me oleilemme kunnianarvoisten Kaldoaivin ja Vätsärin erämaiden väliseudulla ja kuitenkin lähellä tietä, oikeaa pikitietä. Täällä on hyvä olla. Vähällä sitä tulee toimeen, kunhan on internet ja moottorikelkka! Ja sähköt.
Päiväohjelmaan kuuluu aamu- ja ehtoopalvelus (facebook.com/lapinortodoksinenseurakunta) arkipäivisin tuvassa ja viikonloppuna vigilia ja liturgia kirkossa, samoin ennenpyhitettyjen lahjain liturgiat viikolla. Niin moni ihminen paitsi Lapista, niin ympäri maata ja maailmaa on mukana rukouksessa! Suuri seurakunta kokoontuu yhteydellä läpi taivaiden.
Muun ajan voi käyttää halkojen tekoon. Pihalla on 10 kuutiota koivurankaa, josta osan jo ehdin syksyllä sahata ja pilkkoakin pilkkomiskoneella. Pesuvesi kannetaan avannosta. Kerran hiihdinkin, mutta lumi paakkuntui eräsuksien pohjaan niin, että edes kelkkauralla ei voinut muuta kuin laahata lumipaakkusuksia perässä ja lopulta kantaa ne kotiin. Eikä minulla ole edes oikeaa hiihtoasua. Toinen meistä jatkoi hiihtämistä, kunnes poro tuli kelkkareitillä vastaan ja molemmat kääntyivät pakoon. Tuli mieleen ”Siiri Äitee Rantanen” kuuluisassa olympialaisten hiihtohameessaan.
Rukous ja työnteko! Ikivanha elämänohje meille kaikille. Kun ikkunasta näkyy auringossa kylpevä lumimaisema ja ympärillä on lähinnä hiljaisuus, voi pyrkiä keskittymään olennaiseen. Kristittyjen erakkojen tehtävä oli mennä erämaahan rukoilemaan koko maailman puolesta. Nyt moni saa olla omissa oloissaan, ja silti olemme yhdessä ja rukoilemme yhdessä!
Array