Älä katso taaksesi

9.9.2019

Rauno Pietarinen

Kirkkovuosi ortodoksisessa kirkossa alkoi syyskuun alussa. Ensimmäinen suuri juhla oli Jumalansynnyttäjän syntymä (8.9.). Maria on meille ortodokseille nimenomaan Jumalansynnyttäjä. Nimitys herättää ihmetystä joissakin luterilaisissa. Historiallisesti lännessä on korostettu Marian neitsyyttä ja idässä hänen äitiyttään. Kaiken ytimessä on Jumalan ihmiseksi tuleminen, inkarnaatio. Ilman sitä ei tässä kannattaisi kirjoitella mitään. Kristinusko ilman inkarnaatiota olisi kehnohko käyttäytymisopas, jota paremman partioliikekin on saanut aikaan. Monesti Marian roolin väärinkäsittäjät eivät tahdo uskoa myöskään Jumalan tulleen ihmiseksi Kristuksessa, ylösnousemuksesta puhumattakaan.

Neitsyt Maria synnytti Jeesuksen, joka on tosi Jumala ja tosi ihminen. Taivaaseen astumisessa Kristus vei ihmisluonnon Isän oikealle puolelle, missä se ei ennen ollut. Siinä on pelastuksemme perusta. Kristusta seuraten ja Hänessä eläen meilläkin on kiinnitys Jumalan luona. Ja silti niin moni luulee/uskoo kuolemanjälkeisen elämän olevan iankaikkista unta, tiedotonta pilvien tuolla puolen purjehtimista. Ei ole. Jumalan valtakunta on aktiivista ja elävää elämää. Se on taivaallista kiitollisuutta ja kiitosvirttä, jonka moniulotteinen rytmi on kaukana tylsästä. Jos ikinä olet toivonut olevasi rakastettu, niin tiedät jo, mitä Jumalan valtakunta sinulle tarjoaa: ikuisen rakkauden, hyväksynnän ja arvon.

Neitsyt Maria kuuli ylienkeliltä tulevansa Kristuksen synnyttäjäksi. Hän alkoi odottaa Kristusta. Uskontunnustuksen mukaan mekin elämme odotuksessa: ”odotan kuolleitten ylösnousemusta ja tulevan maailman elämää”. Älkäämme katsoko taakse hyviin tai huonoihin päiviin, vaan eteen, liturgiain elävöittämään ylösnousemukseen, ja tulevaan maailmaan, joka antaa merkityksen ihan kaikelle tässä ja nyt.

Palaa papin palsta -sivulle