Tuomaan epäily
Viikko Pääsiäisen jälkeen on epäilyksen aika. Tuomaan tavoin mekin saatamme sanoa, ettemme usko, jos emme näe. Itse asiassa muutkin opetuslapset uskoivat vasta kun näkivät. Tuomasta on turha syyttää epäuskosta, koska Palmusunnuntain ja Lasaruksen lauantain alla hän oli se opetuslapsi, joka ilmoitti olevansa valmis menemään Jeesuksen mukana Jerusalemiin ja tarvittaessa kuolemaan. Muut opetuslapset nimittäin varoittivat Jeesusta palaamasta Jerusalemiin, kun Lasaruksen sisaret pyysivät Vapahtajaa tulemaan ja parantamaan sairaan veljensä.
Usko ylösnousemukseen on hiipunut kristittyjen keskuudessa 1900-luvulla samalla tavoin kuin usko Kristuksen jumaluuteen. Usko ilman ylösnousemusta ja Kristuksen jumaluutta ei ole kristinuskoa, vaan joku laimennettu seos – tai kristinuskon kaltainen liike, mutta ei siis kristinusko. Se on muodikasta, mutta ei totta. Kannattajien määrä ei ole koskaan ollut tekijä oikeaa uskoa etsittäessä. Historiallisuus ja apostolisuus taas ovat.
Miksi muut opetuslapset eivät voineet vakuuttaa Tuomasta ylösnousemuksesta? He olivat nähneet Herran, mutta ylösnousemuksen todellisuus ei ollut vielä läpäissyt heidän elämäänsä. Kuinka on meidän kohdallamme? Onko niin, että ”puhumme, mutta emme ole”, kuten metropoliitta Anthony (Bloom) saarnassaan kerran kysyi. Onko meissä särmää vai olemmeko liudentuneet värittömiksi ja mauttomiksi kristityn kaltaisiksi olioiksi?
Niin, onhan meidät kastettu Kristukseen ja voideltu Pyhällä Hengellä; meillä on Ehtoollinen ja muut sakramentit, on oma kirkko ja omankieliset jumalanpalvelukset, kaikki pyhät, nyt myös omat Johanneksemme, rukoilemassa puolestamme; on Raamattu ja jumalanpalvelustekstit, ikonit ja uskonnonvapaus. Vielä kysytään todistusta, martyriaa. Eikö olekin aika tuoda rohkeasti ilmi ylösnousemuksen ilo, lempeys, suvaitsevaisuus, rauha, rakkaus. Näiden levittäminen ei ole mitään uskon tuputtamista vaan uskon hedelmien esillä pitämistä. Kenties joku epäilevä tuomas alkaa uskoa, kun sallimme Jumalan Pyhän Hengen virrata ympärillemme.
P.S. Jos kysyy ateistilta millainen on se jumala, johon hän ei usko, saa yleensä kuvauksen sellaisesta jumalasta, johon mekään emme usko. Kun kohtaa elävän Jumalan vaikka toisen ihmisen kautta, mieli muuttuu.
Array