Seurakunnat kunniaan
Kristus nousi kuolleista!
Laissa ortodoksisesta kirkosta todetaan, että hiippakunta on kirkon perusyksikkö. Tämä ajatus ei täysin vastaa todellisuutta. Kirkon tehtävä toteutuu ensisijaisesti seurakunnissa, jotka kykenevät myös poikkeusoloissa toimimaan melko kauan ilman hiippakunnan tukea. Seurakunnissa toimitetaan ehtoollisen sakramenttia, kastetaan, haudataan, vihitään, kuunnellaan seurakuntalaisten huolia ja synnintunnustuksia, tuetaan heikkoja ja avustetaan vähävaraisia. Juuri seurakuntalaiset tekevät seurakunnasta kirkon perusyksikön. Sen toiminnan toteutumista tukevat hiippakunnan piispa, kirkollishallitus eli keskushallinto ja kirkon kaikki järjestöt. Missään organisaatiossa ei koskaan määritellä johtoa perusyksiköksi. Kirkossa sille ei ole myöskään teologisia perusteita.
Hiippakunnilla on hiippakuntaneuvostojen kautta mahdollisuus antaa piispalle kokonaiskuva seurakuntien tilasta. Näin piispa voi puuttua niihin kohtiin, jotka eivät toimi. Hiippakuntaneuvostoja ollaan tiettävästi poistamassa säädöksistä, mutta toivottavasti kirkolliskokous miettii kahdesti. Vaikka monessa muussa paikalliskirkossa piispojen itsellistä roolia irti muusta papistosta, seurakuntalaisista ja seurakunnista kasvatetaankin, ei meidän kirkkomme tarvitse seurata perässä. Nimittäin Jumalan kansan äänen tulee kuulua kirkon hallinnon kaikilla tasoilla. Maailman suurin ortodoksinen kirkko Venäjällä on ajautunut pahasti väärälle kurssille sen takia, että seurakuntalaiset maalaisjärkensä kanssa on leikattu tyystin pois kirkon hallinnosta ja samalla papit on pidetty pelon otteessa. Mitään kirkon johdon toimia ei Venäjällä ole saanut kyseenalaistaa.
Ei kenen tahansa ”ortodoksin” mielipide ole oikeutettu vaikuttamaan kirkon hallinnossa. Lain mukaan luottamushenkilön on oltava ”ortodoksisesta kristillisestä vakaumuksesta tunnettu kirkon jäsen” . Tätä on vaikea mitata tai arvioida ellei sitten kriteerinä käytetä ehtoolliseen osallistumista. Aikoinaan virkatodistuksessakin luki ”ehtoollisella käypä”. Hallinnon kaikilla tasoilla on tärkeää, että luottamushenkilöt valitaan seurakuntien aktiivisista, ehtoollisella käyvistä jäsenistä. He edustavat Jumalan kansaa silloin, kun heillä on aito halu rakentaa ja kehittää Kristuksen kirkkoa. Ei siis riitä, että hallitsee talousasiat tai kiinteistöt, jos ei ole rakkautta Kristukseen. Nämä hyvää tarkoittavat, monia eri taustoja edustavat ihmiset muodostavat kirkon. Heissä on kirkkomme voimavara, joka on vielä monella tapaa piilossa. He ovat se järjen ääni kirkon hallinnossa, joka pitää meidät kaikki totuuden tiellä kohti Kristuksen ylösnousemuksen illatonta päivää.
Array