Suuren paaston puolivälissä olevan ristin sunnuntain aikoihin Ukrainan sota on kestänyt lähes kuukauden. Venäjän hyökättyä Ukrainaan torstaina 24.2.2022 julkaistiin jo samana päivänä kirkkomme järjestöjen vetoomus avun saamisesta Ukrainan kärsivälle kansalle. Ortodoksien viesti Suomessa oli selkeä: tahdomme seisoa Ukrainan kansan rinnalla ja auttaa heitä.
Hädänalaisten auttamisella on nyt kolme ulottuvuutta. Tarvitaan konkreettista, aineellista apua Ukrainaan ja pakolaisille sen naapurimaissa kirkkomme avustusjärjestön Filantropian kautta. Toiseksi on rukoiltava kärsivien kanssa ja heidän puolestaan. Kolmanneksi nyt täytyy auttaa Suomeen tulevia sotapakolaisia, joista valtaosa on ortodokseja. Seurakunnissa on voitava tarvittaessa väliaikaisesti vähentää muita toimintoja, jotta voimme auttaa pakolaisia. Tokihan onnettomuuden sattuessa kiiruhdetaan auttamaan, eikä keskitytä vain sen hetkiseen toimintaan.
Ristin sunnuntaina joudumme seurakuntina ja yksilöinä pohtimaan seuraammeko Juudaksen vai Kristuksen mallia. Juudas nimittäin kulki Jeesuksen matkassa kolme vuotta ilman että hänen elämänsä keskipiste olisi liikahtanut mihinkään hänestä itsestä. Raha ja itsekeskeisyys ajoivat Juudaksen lopulta kuolemaan ja pimeyteen. Kristus taas rakasti Isää Jumalaa mennen ihmisten puolesta vapaaehtoiseen kuolemaan, josta tuli näin meidän ylösnousemuksemme lähde.
Vain risti voi näyttää kahden kuoleman välisen eron. Risti riisuu maskit! Esiin tulevat joko sodan kylmät kasvot tai Kristuksen rakastava katse. Venäjän aatemaailmaa tukeneiden sanat osoittautuivat ontoiksi juuri sillä hetkellä kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. On eri asia elää uskon näköistä elämää kuin elää uskon elämää. Kaikkien on pelättävä sitä, että oma usko näyttäisi oikealta, mutta sen sisällä lymyäisikin viha, väkivalta, sorto. Kristuksen risti osoittaa, että uskomme perustana on oltava rakkaus, uhrautuvaisuus ja palveleminen. Näihin Jumala kutsuu meitä nyt paaston aikana ja aina.
Array