Opetusta, lisää opetusta!
Kulku kohti Jumalaa on kuin katon harjalla kävelyä, missä on vaara pudota toiselle tai toiselle puolelle. Tasapaino horjuu pysähdyttäessä kun taas liikkeessä pysyminen vakauttaa kulkua . Horjahduksen seurauksena vauhti kasvaa nopeasti, mutta suunta on väärä.
Tämä koskee ihmistä, seurakuntaa ja koko kirkkoa. Kirkossamme kiusaukset ovat usein ilmenneet takertumisena johonkin kulttuuriin (jonka parasta ennen päiväys on ohi), yksipuolisena sitoutumisena tiettyyn kansallisuuteen, kieleen, liturgiseen järjestykseen, kanonikokoelmaan tai jopa hengelliseen järjestelmään niin, että koko kirkon katolinen luonne säröytyy.
Epäolennaisuuksista pois oppiminen edellyttää laadukasta opetusta. Kaikille. Koko ajan. Kaikkialla. Jumalanpalveluksiin osallistuminen on toki ensisijaista. Niidenkin hengellinen hyötysuhde kasvaa, kun rinnalla on opetus, kannustus, ohjaus, rohkaiseminen, lohdutus. Tässä on papeille ja piispoille työtä: ei luentoja, vaan jatkuvaa pelastukseen opastamista, synninkatumuksen ovien avaamista, rakkaudellista paimentamista. Tarvitsemme opetusta Jumalan ilmoituksesta: kuka Hän on ja keitä me olemme! Syvä muutos on mahdollinen ainoastaan tuon tiedon kautta. Elämämme liittyminen pyhien saattoon on katolla saatettuna kävelyä, mutta onneksi allamme on kirkon turvaverkko. Putoamisen saa anteeksi kun vain pyrkii takaisin. Kirkon tulee aina tarjota ehdotonta rakkautta, koska Kristus rakastaa meitä ehdottomasti – vaikka tietääkin meistä kaiken!
Elää tämän maailman keskellä siten, että emme pakene historiaan emmekä utopioihin, emme epäoleellisiin nippelitietoihin tai hallinnon rakenteisiin, on hengellisesti raitista ortodoksiaa. Se vaatii opetusta ja opastusta. Oma hengellinen identiteettimme ei voi rakentua sen mukaan, mikä on hierarkinen asemamme, missä kuorossa saamme laulaa tai mihin toimikuntaan kuulua. Kirkossakin moni vieroksuu Kristuksen tarjoamaa uutta ihmisyyttä, koska/vaikka se nostaa vapauden sille kuuluvaan asemaan ja tekee ihmisestä rohkean, totuutta puolustavan, riippumattoman, rahalle ja vallalle immuunin. Uusi ihminen elää rohkeana monikulttuurisen maailman keskellä, muovaa sitä, käy dialogia sen kanssa, ei pelkää muutosta, ei kauhistele vanhojen rakenteiden kanssa kaikkea uutta ja erilaista, vaan on avoin ja valmis siunaamaan, rakastamaan ja uudistamaan.
”… sen opetuksen mukaan teidän tulee hylätä entinen elämäntapanne ja vanha minänne, joka on petollisten himojensa vuoksi tuhon oma.Teidän tulee uudistua mieleltänne ja hengeltänne ja pukea yllenne uusi ihminen, joka on luotu sellaiseksi kuin Jumala tahtoo, elämään oikeuden ja totuuden mukaista, pyhää elämää (Efes 4.22)
Array