Omasta tahdosta ja omalla tavalla
Filosofi ja tutkija Frank Martela puhui hiljattain lehtihaastattelussa päämäärien ja toimintatapojen autonomiasta työelämässä. Kysymys on ensin siitä, tavoittelenko samoja päämääriä kuin muu (työ)yhteisö ja koenko ne omikseni. Toimintatapojen autonomia taas tarkoittaa sitä, että koenko työntekemisen keinot omiksi ja järkeviksi.
Kirkossa kaiken toiminnan päämäärä on ihmisen ja Jumalan yhteys. Kirkon työntekijöillä odotetaan olevan rakkautta paitsi Jumalaan myös ihmisiin, joita saattelemme Jumalyhteyteen. Kirkon tulee auttaa työntekijöitä kokemaan oikea usko ja sen mukainen elämä omakseen. Ainakin me papit tarvitsemme muutakin kuin hallintokoulutusta. Ortodoksisten pappien liitto on toiminut hyvin tällä saralla.
Toimintatapojen autonomiassa on tärkeää, että kukin voi toimia tavoilla, jotka kokee omikseen. Yhdenmukaisuus ei ole koskaan ollut kirkon ykseyden perusta. Koulutetut työntekijät yleensä ymmärtävät kuinka jumalanpalvelukset kussakin olosuhteissa toimitetaan eikä mitään liturgisia sulkeisia tarvita. Jokainen opetuspuheen laatija toimii omalla tavallaan ja kukin pappi puhuttaa kirkkoon liittyjää tai katumuksen sakramenttiin osallistuvaa omalla, persoonallisella tavallaan. Ainoastaan oman persoonamme kautta kykenemme panemaan kaiken peliin ja juuri sitä Kristus meiltä odottaa. Silloinkin olemme tehneet vain sen, minkä olimme velvolliset tekemään (Luuk. 17:10).
Jokainen ortodoksi sitoutuu omasta tahdostaan kirkon opetukseen. Päivittäisen kilvoittelun muotojen tulee puolestaan olla sellaisia, että kukin kokee ne omiksi ja järkeviksi. Kirkko tarjoaa jumalanpalveluksia ja toimituksia, juhlia ja arkea, paastoa, hengellistä kasvua, sielunhoitoa ja katumuksen sakramentin. Tässä kokonaisuudessa jokainen voi löytää itselleen sopivan polun.
Kaikkien kirkon jäsenten, työntekijät mukaan lukien, on saatava välillä onnistumisen kokemuksia. Onneksi Jumala itse antaa armonsa ja ilon jokaiselle, joka ensin sitoutuu Häneen ja sitten yrittää kulkea Hänen teitään.
Array