Nainen ja kirkko

19.11.2020

Rauno Pietarinen

Juhlimme Jumalansynnyttäjän temppeliin tuomisen juhlaa 21.11. Juhlan päähenkilö on lapsi Maria, josta on tuleva hyvin erityinen esikuvamme. Ei siten, että vain yritämme olla kilttejä ja nöyriä kuten hän vaan paljon enemmän.

Omana aikanaan ja nyt Maria seisoo keskellä pimeää maailmaa, joka on, no, – toksisen maskuliinisuuden täyttämä. Kvartaalit, yritysjohtajat, sotajoukot ja pommit, valheet ja taas valheet ovat kaikkialla. Viha, epäluulo, syyttely, leimaaminen ja maalittaminen kukoistavat. Miehet mustissa puvuissaan keksivät selityksiä pysyäkseen vallassa tai säilyttääkseen maineensa. Heikkoja halveksitaan, ikääntyvät ja sairaat ovat vain taakka. Kaikki lasketaan rahassa ja osakekursseissa.

Tämän keskellä on Maria, joka ei sano mitään, mutta on läsnä. Ihminen sellaisena kuin hänet on tarkoitettu olemaan; nöyrä, puhdas, kaunis ja siksi vahva. Hän on läsnä säälivänä, hyväsydämisenä, uhrautuvana, palvelevana, huolehtivana, luottavaisena kuten kuka tahansa äiti lastensa keskellä. Ilman sanojakin hänen läsnäolonsa kertoo rakkauden voitosta. Kaiken tämän koemme sydämessämme. Tätä on ortodoksisen kristityn kokemus, kokemuksellinen ortodoksia.

Maria on kirkon ikoni. Mikä on seurakunta, hiippakunta, paikalliskirkko? Kuten edellisessä kappaleessa opimme, myös kirkko on läsnä säälivänä, hyväsydämisenä, uhrautuvana, palvelevana, huolehtivana, luottavaisena kuten kuka tahansa äiti lastensa keskellä. Rakkaus on jo voittanut!

isä Rauno Pietarinen

Palaa papin palsta -sivulle