Marttyyrit ennen ja nyt
Kunkin päivän muisteltavien pyhien ihmisten nimet löytyvät kirkkokalenterista. Oman kirkkomme nettisivuilla ort.fi löytyvät myös kyseisen päivän pyhien elämänkerrat. Pyhien joukossa on paljon marttyyreja, jotka todistivat Kristuksesta antautumalla kuolemaan. Usein kristityille tarjottiin mahdollisuus kieltää Kristus ja uhrata keisarille, jolloin he pääsisivät vapaiksi. Epäilemättä monet tarttuivat tilaisuuteen vuosisatojen aikana, mutta suuri on myös niiden joukko, jotka mieluummin menivät kuolemaan kuin uhrasivat keisarille.
Myös nykyisin on marttyyreja ja tyypillisesti samasta syystä kuin ammoin. Keisarille uhraaminen oli toki uskonnollinen toimitus, mutta sen tarkoitus oli myös osoittaa ehdotonta kuuliaisuutta hallitsijalle. Pienikin epäröinti katsottiin uhkaksi itsevaltiaan vallalle. Toisin sanoen toisinajattelijoita ei suvaittu kuten ei suvaita nykyisinkään monissa maissa. Myös Euroopassa suunta on useissa maissa kohti autoritaarista hallintoa. Poliittinen oppositio vaiennetaan ja yksittäisiäkin kansalaisia painostetaan ja vainotaan. Oman aikamme hallitsijat osaavat ovat yhtä herkkähipiäisiä kuin Rooman keisaritkin.
Toisen maailmansodan jälkeen eri puolille maata asutetut siirtolaiset kokivat monenlaista syrjintää, ortodoksit myös uskonsa takia. Nykyinen maallistunut yhteiskuntamme ei pääsääntöisesti kohtele uskonnollisia vähemmistöjä kaltoin, mutta suuren yleisön kyvyttömyys kohdata pyhiä asioita on yhä ilmeisempää. Tämä voi heijastua käyttäytymisenä, jonka ortodoksit kokevat loukkaavana. Välillä tuntuu, että kirkkoon liittymistä harkitsevan ihmisen lähipiiri pitäisi vaikka burleskitanssia sopivampana innostuksen kohteena kuin kirkkomme jumalanpalveluksiin osallistumista. Kyse ei siis ole siitä, että oudoksuttaisiin jotakin itselle vierasta vaan nimenomaan Jumalanpalveluksia.
Monissa maissa avoimen yhteiskunnan ja demokratian kannattajat ovat ahtaalla, kun eivät suostu uhraamaan viralliselle totuudelle. Samoin, mutta eri tavoin ahtaalla ovat yllättäen myös tämän päivän Suomessa sellaiset kirkkoamme lähestyvät, joilta puuttuvat ”selittävinä tekijöinä” karjalainen tausta tai ortodoksiset sukulaiset. On erikoista, että maallistunut moniarvoisuus ihailee hyvinkin erilaisia identiteetin ilmauksia, mutta oudoksuu Kristuksen seuraamista.
Array