Kuinka kirkko paranee?

15.2.2019

Rauno Pietarinen

Kirkko sairastuu ja haavoittuu kuten muutkin yhteisöt. Kirkko on luonteeltaan itseään korjaava ja parantava, mutta niin ovat muutkin yhteisöt. Jokainen yhteisö ja yksilö pyrkii luonnostaan säilymään elossa. Myös kirkon on pysyttävä terveenä ja ehyenä, ettei jää muiden jalkoihin.

Kirkon itse-eheytyminen lähtee liikkeelle oman perustehtävän tarkastelulla ja siihen palaamisella. Jos voimavaroja menee vääriin asioihin, ajautuu varmasti hakoteille. Kirkon kohdalla perustehtävä on opettaminen ja jumalanpalvelusten toimittaminen, joista kumpuavat heikkojen palveleminen ja lähetystyö. Matteuksen evankeliumin lopussa Kristus kehottaa kastamaan ja opettamaan, siis toimittamaan sakramentteja ja opettamaan. Kirkon keskeinen opettamisen väline on jumalanpalvelukset. Niitä tarvitaan seurakuntiin lisää, koska kyse on kirkon perustehtävästä. Kysymys ei siis ole siitä, mikä meitä kiinnostaa tai miten haluaisimme työaikamme käyttää, vaan siitä, että olemme kirkko.

Kirkon eheytyminen perustuu hengelliseen voimaan, joka kumpuaa rukouselämästä. Henkilökohtainen rukouselämä avaa ymmärrystämme yhteisiin jumalanpalveluksiin, jotka puolestaan antavat voimia henkilökohtaiseen rukoukseen. Jos vaihtoehtoina seurakunnissa ovat jokin muu toiminta tai ehtoopalvelus, niin ehtoopalvelus voittaa aina, kuten sakset voittaa paperin ja kivi sakset.

Hallinnollisen kehittämistyön rinnalla kannattaa muistaa, että myös nykyisiä toimintamalleja voi käyttää uudella tavalla ympäristön muuttuessa. Näin kirkkomme on aina tehnyt, vaikka ei ole aina osannutkaan nähdä ympäristön muutoksia ajoissa. Kirkkomme on nyt varautumassa taloudellisiin realiteetteihin yhdistämällä seurakuntia. Toivotaan, että apu löytyy. Ei pidä kuitenkaan ajatella, että hallinnonuudistuksen jälkeen ollaan valmiita. Nyt on saatettu siirtää muita asioita sivuun uudistuksen varjolla. Kirkon vahvuuksia ovat aina olleet ihmisen persoonan huomiointi, yhteisön korostaminen ja Jumala-keskeisyys. Näin on oltava jatkossakin, olipa hallintorakenne mikä tahansa.

Tällä hetkellä jotkut eivät koe kirkkoa hengellisenä yhteisönä ja heistä toiminnan päämäärä tuntuu jäävän hämäräksi. Kannattaisiko siis puhua enemmän perustehtävästämme, jumalanpalveluksista ja opetuksesta? Eikö pidäkin vahvistaa sitä, mitä varten olemme olemassa ja mitä vain kirkko kykenee ihmisille tarjoamaan. Lupausten mukaan saamme hallinnonuudistuksen myötä lisää resursseja kirkon perustehtävän hoitamiseen. Siis lisää jumalanpalveluksia, lisää opetusta, lisää murtuneitten mielten hoitamista ja kuuntelemista, lisää Kristuksen evankeliumin julistamista.

Palaa papin palsta -sivulle

Array