Katukaamme!

28.9.2022

Rauno Pietarinen

Kristillisten kirkkojen kielteiseen imagoon on kauan liitetty jatkuva puhe katumuksesta. Joidenkin mielestä kirkot ovat ilon pilaajia kieltäessään elämästä kaiken hauskan. Tämä on väärinkäsitys, johon tosin kirkot itsekin ovat syyllisiä.

Lihan synnit yhdistetään usein sukupuolisuhteisiin, vaikka lihallisia ovat yhtälailla liiallinen syöminen, juominen, uhkapelien pelaaminen tai vaikkapa urheilu. Ydin on sanassa ”liiallinen”, ei sanassa ”lihallinen”. Kun tulemme jostakin niin riippuvaiseksi, että se alkaa häiritä jokapäiväistä elämäämme, olemme himojen vallassa. Himot ovat riippuvuuksia.

Meitä kehotetaan katumukseen joka talvi suuren paaston aikana pääsiäisen edellä. Tuollaiset teemaviikot ovat tehokkaita kun paasto ja erityiset veisut ja rukoukset tukevat katumusta. Filantropian paastokeräykset joulu- ja suuressa paastossa antavat mahdollisuuden aineelliseen luopumiseen ja sitä kautta toisten auttamiseen.

Alussa mainitusta imago-ongelmasta huolimatta on hyvä muistaa, että katumus on todellakin  tarkoitettu kristityn pysyväksi olotilaksi. Mutta millainen katumus? Liian usein katsomme elämäämme turhan läheltä kun taas rippi-isä taas pystyy näkemään sen kauempaa ja muistuttamaan meitä koko elämän suunnasta. Mikä on olemassaolomme tarkoitus, mitä odotamme elämältä, millaisia ihmisiä tahtoisimme olla suhteessa Jumalaan? Vasta kun kykenemme vastaamaan näihin kysymyksiin itselle ja Jumalalle, elämämme yksityiskohdat voivat asettua uomiinsa. Siitä seuraa vääjäämättä kaksi asiaa: Kristuksen valkeus alkaa säteillä elämäämme, ja meihin asettuu terve katumus siitä, että emme ole jo aikaisemmin lähteneet kohti Kristusta.

Palaa papin palsta -sivulle