Kadonnut: klassinen teologia
Tavallisesti selitämme sanan ”ortodoksi” tarkoittavan oikein ylistävää ja opettavaa. Oikea oppi Jumalasta ja ihmisestä ei ole yksittäisen ihmisen mielipiteen asia vaan se on määritelty koko kirkon yhteisissä kokouksissa pääasiassa 300-400-luvuilla. Tuolloin määriteltiin nk. klassinen teologia, jonka tunnetuin ilmaus on liturgiassa aina laulettava nikealais-konstantinopolilainen uskontunnustus. Kysymys on ikäänkuin kristinuskon teologisesta perustuslaista.
Klassinen teologia on aina oleva se perusta, jonka varaan seurakuntien, hiippakuntien ja koko kirkon elämä perustuu. Se ei ole vain teoriaa, koska teologian sisältö eli Jumala on elävä. Pyhän Kolminaisuuden persoonista Isää puhuttelemme suoraan liturgian rukouksissa, ehtoollisleipä ja -viini muuttuvat liturgiassa Pojan ruumiiksi ja vereksi ja Pyhä Henki tulee samassa palveluksessa koko läsnäolevan kansan päälle. Klassisen teologian opettama Jumala ja ihminen kohtaavat todellisella tavalla niin sakramenteissa kuin rukouselämässäkin.
Kirkon perustehtävä on kastaminen – laajemmin sakramenttien toimittaminen – ja opettaminen (Matt. 28:19-20). Kirkkomme rikas jumalanpalvelus- ja muu hengellinen elämä tarvitsevat alati rinnalleen opetuksen, mikä onkin piispojen ja pappien keskeinen tehtävä. Opetuksen tulee perustua vahvasti kirkon teologiaan ja samalla sen yhteiseen kokemukseen. Jos opetusta laiminlyödään, nousee tilalle muuta opetusta, joka sivuuttaa klassisen teologian kokonaisvaltaisen luonteen ja koko kirkon hengellisesti terveen suhtautumisen ihmiseen ja maailmaan.
Array