Joulu
Joulun maine lasten juhlana voi häiritä sen varsinaista sanomaa. Kun me vanhemmat ihailemme joulupukkia katsovaa lastamme tai lapsenlastamme, saatamme itsekin siirtyä satumaailmaan, jossa Kristuksen ylösnousemus tai syntyminen neitseestä ovat vain somaa satua.
Nämä pelastushistorian tapahtumat kielletään usein kristittyjenkin parissa. Eikö sitten ajatus Jumalasta ole ”järjen” vastainen? Miksi ylipäätään uskoa Jumalaan ja sitten hylätä pelastushistorian suuret salaisuudet? Kirkko antaa järjelle suuren arvon ja kehottaa kuuntelemaan sitä. Kaikkea ei tiedetä eikä ymmärretä ja tämän tunnustaminen on tieteen nöyryyttä. Paljon kuitenkin tiedetään ja ymmärretään. On siis järkevää ottaa koronarokote, käyttää maskia, kiinnittää turvavyö autossa ja noudattaa säätiedotuksen varoituksia.
Rakkaus on sellainen voima, jonka edessä myös tiede on monella tapaa sanaton. Yksikään valtio tai kunta ei kykene tarjoamaan kansalaisille rakkautta. Rakkaus on kirkon toiminnan ydintä. Jumalan ihmiseksi tuleminen on Jumalan rakkauden osoitus meitä ihmisiä kohtaan. Kaikki meidän rakkautemme on heijastusta Jumalan rakkaudesta, jonka valon Kristuksen syntymä tuo pimeän maailman keskelle.
Kristuksen syntymän juhlassa pienuus voittaa suuruuden, heikkous voiman ja köyhyys rikkauden. Jouluevankeliumi sytyttää sydämemme ja järkemme hehkumaan. Pienten lasten sydämet hehkuvat jo ennestään rakkautta ja hyvyyttä. Sitä hehkua voimme vahvistaa ei joulupukin vaan Vapahtajamme syntymäjuhlan kertomuksella. Kannattaa siis lukea jouluevankeliumi myös kotona (Luuk. 2,1-20).
Array