Kristuksen syntymäjuhlan merkitys on sen korjaavassa vaikutuksessa Jumalan ja ihmisen väliseen suhteeseen. Syntiinlankeemuksessa ja sen jälkeen ihmiskunta vieraantui Jumalasta ja kadotti samalla ymmärryksen omasta paikastaan maailmassa ja kutsumuksensa kauneudesta. Koko maailma ja kaikki siinä vanhentui ennenaikaisesti ja alkoi kadottaa tarkoituksensa.
Ensimmäisestä joulusta alkoi uusi aika. Jumalan poika tuli ihmisenä maailmaan ja niin koko luominen pantiin uusiksi. Siksi puhutaan uudesta luomisesta. Kristus on uusi Aadam ja hänen äitinsä on uusi Eeva. Kasteessa meidät on puettu uuteen, Luojamme kuvan mukaiseen ihmisyyteen. Niin meiltä ei enää mitään puutu!
Jouluna kuulemme laulettavan: Kanssamme on Jumala. Koko perustilanne uudistui koska kaikki Kristukseen kastetut on nyt liitetty iankaikkisuuteen, tehty osallisiksi kuolemattomuudesta ja yhdistetty Vapahtajan kuolemaan ja ylösnousemukseen.
Uusi luominen ja Jumala-suhteemme on totta, vaikka emme jaksaisi pohtia pelastushistorian kokonaisuutta. Ne vaikuttavat Jumalan lasten elämässä siten, että rakkaus ja jumalallinen huolenpito kuuluvat jokaiselle. Meidän tehtävämme on tänäkin jouluna kiittää Jumalaa, joka totisesti on kanssamme joka päivä maailman loppuun asti – ja iankaikkisesti.
Array